Not feeling so good

Kokeilin yhtenä päivänä tehdä mikrobrownieta, kun olin aiemmin jostain bongannut siihen reseptin ja kuullut miten helpolla vaivalla voi saada jotain ihan mielettömän hyvää aikaseks. Laitoin pieneen mikronkestävään kuppiin (esim kahvikuppi käy hyvin) 4 rkl vehnäjauhoja, 4 rkl maitoa (vesikin käy), 3 rkl sokeria, 2 rkl raakakaakaojauhetta ja 2 rkl öljyä. Sekoitin ainekset keskenään ja laitoin n. 1,5-2 minuutiksi mikroon täydelle teholle. Lisäsin päälle vielä mansikoita. Toi oli aika hyvää, tosin tositosi makeeta, ei tollasta meinaa jaksa yhdellä kerralla syödä. Mutta kannattaa kokeilla, koska noi aineetkin on sellasia, mitä usein (ainakin multa) löytyy kaapista millon vaan makean nälän yllättäessä.

Mun elämä tuntuu olevan nykyään tosi kiireistä, tai ei nyt sillai, mutta koulussa menee usein vähintään neljään, välillä jopa kuuteen, ja sitten vielä kaupassa käynnin lisäksi bussimatka kotiin kestää jonkin verran, joten oon monena päivänä päässyt vasta 7 aikaan kämpille. Maha huutaa ruokaa aina kotiin päästessäni, joten ruuan tekoon meneekin seuraava tunti. Sitten pitäisi vielä tehdä kouluhommia ja äkkiä onkin jo niin myöhä, että on aika mennä nukkumaan. Mutta tykkään  kuitenkin tällaisesta arjesta, kun on niin paljon tekemistä. En jotenkaan oo ollenkaan sellanen ihminen, että osaisin olla tekemättä mitään, vaan aina pitää olla jotain tekemistä. Puolessa välissä viikkoa muhun iski jokin ärsyttävääkin ärsyttävämpi pöpö, joka nyt ei tunnu poistuvan millään. Torstaina menin vesisateeseen kannustamaan koulukavereita fuksikyykässä, mikä ei varmistikaan helpottunu tähän flunssaan. Kyykästä jatkettiin matkaamme saunalle, missä kuitenkin mun huono-olo vaan paheni. Mahaan alkoi sattumaan ihan älyttömästi, joten jouduin lähtemään sieltäkin jo aikasin kotiin. Perjantaiaamuna oli vaihteeksi taas niin kipeinen olo, etten mennyt kouluunkaan. No, Saara onneks tuli illalla mua piristämään tänne. Oltiin jo alkuviikolla suunniteltu, että tehdään yhdessä hampurilaisia.

Olipa kyllä kivaa rupatella pitkästä aikaa, ja muutenkin oli kiva saada vieras tänne. Tuli muutenkin ihanan syksyinen fiilis, kun ulkona oli ihan pimeetä ja sisällä syötiin hyvää ruokaa kynttilän valossa. Oijoi, miten rakastankaan tuollaisia syysiltoja.

Tänään aamulla heräsin taas aivan tukkoisena ja kipeisen oloisena.  Päätin, että nyt sitten oikeesti pysyn tän päivän sisällä tekemättä mitään. Oon nyt tässä aamulla tullut siihen tulokseen, että tällänen tekemättömyys ei oo kyllä yhtään mun juttu: aika matelee ihan kauheen hitaasti ja telkkarin tuijottelu alkaa jo nyt (kello on vasta 1) puuduttaa. Noo, mutta mieluummin nyt vaan lepään tän viikonlopun, jotta parantuisin ens viikkoon mennessä. Tai no ainaskin ens viikonloppuun mennessä olis parempi olla terve, järjestän nimittäin mun ystäville tuparit täällä. Mulla on ens viikko onneks vielä aikaa laittaa tätä kotia kuntoon! Kävin eilen Anttilasta ostamassa uuden maton ja kaikkea muuta pientä kivaa tänne kotiin, mutta edelleen täällä on vähän kolkon näköistä. Odotan kyllä innolla ens viikonloppua, Petra tulee jo perjantaina tänne mun luo! No mutta mä jatkan noiden Salkkareiden uusintojen katselua ja kipeilyä, toivottavasti te voitte tällä hetkellä paremmin kun minä. Heippa!